Viikon 44 krapu - Risto

 Risto

Tyhjä näyttö pilkkaa julmasti. Asuntosijoittaja Risto istui kerrostaloasunnon keittiössä ja odotteli vuokralaisia katsomaan asuntoa. Hän oli järjestänyt yleisen näytön.

Ketään ei kuitenkaan tullut. Selvästi oli vuokralaisten markkinat. Oli varaa valita asunto paikan ja vuokran suuruuden mukaan.

Asuntosijoittajan näkökulmasta pahinta myrkkyä kannattavuuden kannalta on tyhjä asunto vuokralaisten välillä. Kaikki kulut juoksivat, mutta tuloja ei tullut.

Nyt oli tyhjiä sijoitusasuntoja niin paljon, että vuokria oli alennettava, jotta saisi edes jonkun näytölle katsomaan asuntoa.

Tilanne oli Riston kaltaiselle useamman kymmenen sijoitusasunnon omistajalle erilainen, mutta tyhjillään ei asuntoa olisi kannattanut pitää.

Lopulta Risto sai vuokrattua kyseisen ison perheasunnon laskemalla vuokraa reilusti.

Suuroset saivat edullisen vuokra-asunnon.

-------------------------------------------------------------------------------

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat tai  kuva tai nyt alkulause: Tyhjä näyttö pilkkaa julmasti.

Ne  ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa. Laita linkki sinne kommentteihin kun krapusi on valmis. 

Viikon 43 krapu - Harrastus vai elämäntapa

Harrastus vai elämäntapa

Pian on taas kuntavaalien vuosi.

On vaikea luopua, kun valta istuu olkapäillä. Ennen jokaisia kuntavaaleja on pakko miettiä, jatkaako valtuustoon pyrkimistä vai ei. Moni ei osaa luopua, valta kiehtoo.

Valta koputtaa mieltä ja kehottaa jatkamaan. Kaikki vapaa-ajat menevät asioihin tutustuessa, jos haluaa valtaansa kunnolla käyttää.

Kuka sitten päättää kunnan asioista? Onko se asioita valmisteleva ja esittelevä virkamies vai päätöksiä tekevä luottamusmies?

Virkamiehet esittelevät mitä tuodaan päätettäväksi ja niistä luottamushenkilöt voivat sitten päättää. Kenen armoilla lopulta monikerroksinen päätöksenteko on?

Siellä tornissa on helppo unohtaa kuntalaiset vaikka ainakin luottamushenkilöiden tulisi seurata asukkaiden arkea.

Vastuuta kantavat kuitenkin kaikki, jotka ovat päätöksentekokoneistossa.

_______________________________________________________________

Viikon 43 krapusanat ovat: koputtaa, vuosi, valta

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa. Laita linkki sinne kommentteihin kun krapusi on valmis.

Viikon 42 krapu - Tunkeutuja

 Tunkeutuja

Liisa oli perinyt mummoltaan pienen mökin metsän laidassa. Se oli vanha, mutta ihan asumiskunnossa.

Kyllästyttyään kaupungin meteliin päätti Liisa muuttaa mökkiin. Halvemmaksikin se tuli kuin kaupungin asuntojen vuokrat. Ovi oli vähän vinossa, joten se oli pakko korjauttaa viimeistään kesän lopulla. Muuten tulisi pakkanen sisälle.

Heinäkuussa Liisa oli jo tottunut mökin rauhaan ja metsän puiden huminaan.

Sitten rauha rikkoutui kun joku hakkasi ikkunaan ja vaati sisälle pääsyä. Miten sen nyt saisi hätistettyä pois.

Liisa pelästyi ensin, mutta luikahti ulko-oven rikkinäisestä reunasta pihalle ja karkuun. Joen rannalle päästyään soitti poliisit.

Lopulta selvisi, että tunkeutuja oli asunut salaa mökissä koko edellisen talven. 

_______________________________________________________________

Viikon 42 krapusanat ovat: hätistää, ovi, pakko

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa. Laita linkki sinne kommentteihin kun krapusi on valmis.

Syysvärejä

 Syysvärejä ranskalaisen parvekkeen ääreltä kuvattuna. 

Kuvattu tänään 11.10.2024 klo 9-10 aamulla.

Viikon 41 kuvakrapu - Tauolla

 Tauolla

-ai te olettekin täällä jo, mulla vähän kesti

-et kai eksynyt?

-no en, mutta yksi mummeli ei meinannut osata ottaa ruokiaan

-syötteks te eväitä, vai mitä sapuskaa?

- naurettiin tässä, että ollaan kuin entisajan hevoset, puuttuu vaan heinäkasat edestä

-mä otan kunnon sähkölatauksen, heinät on historiaa

-lataustahan tässä odotellaan, olisi vielä keikka iltapäivällä

-mitä sapuskaa sä muuten sille mummelille veit?

-en voi kertoa pöljä, mulla on vaitiolovelvollisuus

-mulle sattui pari pikkupoikaa eteen tuijottamaan kun huristelin

jalkakäytävällä

-no, miten kävi?

-painoin torvea ja johan pojat säikähti, että jestas, sehän elää, onkohan  joku siellä sisällä?!?!

                                                                                                                Kuva: Cara

--------------------------------------------------------

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat tai  kuva tai alkuteksti ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa. Laita linkki sinne kommentteihin kun krapusi on valmis. 

Viikon 40 krapu - Titaanijäärä

 Titaanijäärä

Etelä-Amerikan sademetsissä asustelee suomalaisen sittisontiaisen suurikokoinen serkku Titanus giganteus, suomeksi titaanijäärä. Kyseessä on maailman suurin kovakuoriainen, joka voi kasvaa lähes 20-senttiseksi jättiläiskuoriaiseksi.

Titaanijäärä on yksi planeettamme mystisimmistä olennoista, sitä ei ole päästy tutkimaan kunnolla sen harvinaisuuden takia. Otuksen toukkaa ei ole tavattu vielä koskaan, mutta sen arvellaan olevan vähintään 30 senttiä pitkä.

Titaanijäärällä on vahvat leuat, joilla ne pystyvät katkaisemaan esimerkiksi lyijykynän. Laji on kuitenkin ihmiselle vaaraton.

Daily Mailin mukaan turistit maksavat siitä, että pääsevät näkemään kyseisiä koppakuoriaisia elävänä niiden aidossa elinympäristössä.

Lajeja on saatavilla myös lemmikeiksi noin 470 euron hintaan.

Miltä tuntuisi kun lemmikki kiipeäisi yöksi viereesi nukkumaan? 

_______________________________________________________________

Viikon 40 krapusanat ovat: turisti, planeetta, lemmikki

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa. Laita linkki sinne kommentteihin kun krapusi on valmis.

Viikon 39 krapu - Peurat

 Peurat

Tiheä sumuverho peitti maiseman ajellessani syyskuisena aamuna naapurikuntaan.

Reitillä liikkuu paljon valkohäntäpeuroja.

Näin autot tien laidassa vasta aivan lähellä, näkyvyys oli olematon. Pysäytin katsomaan mitä oli tapahtunut. Hengitys huuruuntui kun menin autosta ulos.

Tien laidassa oli kaksi autoa, joista toinen oli osunut valkohäntäpeuraan. Toinen auto oli pysähtynyt suomalaiseen tapaan uteliaana katsomaan.

Apua ei tarvittu, jatkoin matkaa. En päässyt paria sataa metriä kauemmaksi kun näin tiellä peurat. Koko tien leveydeltä seisoskeli lauma peuroja, eikä ne tuntuneet minusta välittävän.

Hetken katselimme toisiamme ja sitten pari peuraa siirtyi sen verran, että pääsin ajamaan ohi. Siihen ne jäivät tielle, odottivatko toveriaan. Erikoinen ilmiö.

_______________________________________________________________

Viikon 39 krapusanat ovat: hengitys, utelias, sumuverho

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa. Laita linkki sinne kommentteihin kun krapusi on valmis.

Viikon 38 krapu - MUISTI

 MUISTI

Ihmisen muistin tilavuutta ei voida tietokoneen kovalevyjen tapaan mitata. Muistimme venyy tarpeiden mukaan.

Otetaan esimerkki: Mitä jäi mieleesi viime vuodesta?

Tuleekin pohdittua, mitä muistaminen oikeastaan on ja millaiset asiat muistiimme jäävät. Aika moni huomaa, ettei ainakaan äkkiseltään hirvittävästi vuodesta mitään muista.

Tuolle  "muistamattomuudelle" on ihan selvä selitys.

Muistimme ei näet ole kartta, jossa on joka päivälle jotakin. Menneen vuoden asioita pitää miettiä oman elämänkokemuksen kautta: oliko jotain kivaa tai ikävää ja kun päästään tunnetasolla oikealle paikalle, niin muistetaan asioitakin.

Jos asia on tunnetasolla merkityksellinen, niin silloin se jää parhaiten mieleen.

Hyvä muisti onkin sitä, että unohdetaan vähemmän merkityksellisiä asioita. 

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Viikon 38 krapu, otsikko: MUISTI

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa. Laita linkki sinne kommentteihin kun krapusi on valmis.

Viikon 37 krapu - Perinteinen lihakeitto

 Perinteinen lihakeitto

Keittoon kannattaa käyttää luista naudan lihaa, luut antavat makua liemelle.

Suosittelen etuselkää, lapaa ja kaikkein parhainta makua antavia ossobucco-viipaleita eli härän potkaa. Keittoaika on pitkä, vähintään 2 tuntia. Mutta ei kunnon lihakeitto ole kiireisen ruokaa. Keittoliemeen heitetään karkeaa suolaa ja mustapippureita. Itse lisäsin lipstikkaa kourallisen silloin kun sitä oli kasvamassa omassa pihassa.

Lihan voi keittää edellisenä päivänä, niin seuraavana päivänä se on kylmänä helppo paloitella mukaan. Liemestä voi kuoria pinnalta ylimääräisen yöllä muodostuneen rasvakerroksen pois.

Pilkotut perunat, porkkanat, palsternakat ja purjot lisätään liemeen kypsymään.

Lopuksi pilkottu liha sekaan ja annetaan hetken tekeytyä.

Keitto koristellaan pieneksi pilkotulla persiljalla.

Syömään!

_______________________________________________________________

Viikon 37 krapusanat ovat: heittää, maku, käyttää

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa. Laita linkki sinne kommentteihin kun krapusi on valmis.

Sinistä

 Syysaamun tunnelmia:

5. syyskuuta 2024 klo 9.27

6. syyskuuta 2024 klo 9.02

Kuvat on otettu aamu-uinnilta pois lähtiessäni. Tänään sumua oli mennessä, vaan kaikki on haihtunut tunnin aikana, jonka järvessä vietin.

Viikon 36 kuvakrapu - Pyörteitä joella

 Naapurin poikien kanssa lapsena uimme kesät alusta loppuun, joessa ja järvessä. Toukokuun alussa yleensä pääsi aloittamaan ja lokakuulle asti uitiin.

Meillä oli monenlaisia kilpailuja, kuka ui nopeimmin ja pisimpään jossain tietyssä ajassa.

Porvoonjoki oli lempipaikkamme.

Toukokuussa kilpailtiin. Aloitin kevyesti, annoin virran viedä. Tiesin, että mutka oli hankala, kun vesi ei mennyt vain yhteen suuntaan vaan pyöri ympäri ja siinä tarvittiin voimaa, jotta pääsi etenemään.

Eräänä keväänä joen mutkaan oli jäänyt jäähileitä ja jouduin pyörteeseen kieputukseen. Pojat olivat valppaina ja seurasivat rannalta pyörimistäni, ottivat kiinni leveällä kohtaa.

Näin selvittiin siitäkin. Kotiväelle ei asiasta puhuttu, ei poikien eikä meidän kotona.

---------------------------------------------

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat tai  kuva tai alkuteksti ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa. Laita linkki sinne kommentteihin kun krapusi on valmis. 

Mietteitä ranskalaisen parvekkeen ääreltä, osa 3

Suomen luonnon päivä

Suomen luonnon päivää juhlitaan joka vuosi elokuun viimeisenä lauantaina, siis tänään. Monenlaisia tapahtumia on luonnossa ja useilla paikkakunnilla kehotetaan viettämään yö ulkona. 

Katselen ranskalaiselta parvekkeeltani metsäisiä rinteitä, jossa taiteilija Luonto vaihtaa taulua vähintään neljä kertaa vuodessa, useamminkin.

Tänään havaitsin näkymään ilmestyneen jo huomenna alkavan syyskuun värejä. Ne ovat vasta hillityn keltaisina koivuissa, aivan kuin hitaasti uskaltaisivat näyttäytyä ja ilmoittaa, että syyskuu alkaa, saat uuden taulun!

Mikä onkaan kauniimpi kuin hitaasti väreihin sonnustautuva syksyyn valmistuva metsä. Ai niin, tyyni järvi heijastuksineen, tietenkin!

Viikon 35 krapu - Haudattu

Haudattu

Poikien kesäloma oli lopuillaan ja tylsyys jo alkoi vaivata.

Harry ja Joa päättivät keksiä jotain piristystä ja samalla kiusaa Ollille. Olli oli saanut hyvän todistuksen palkkiona vanhemmiltaan uuden, kalliin kännykän.

Koko kesän se oli harmittanut muita ja nyt he päättivät haudata mokoman vehkeen uimarannan pehmeään hiekkaan.

Ollin sukeltaessa laiturilta Joan kanssa Harry kaivoi kännykän syvälle pehmeään hiekkaan.

Järvestä noustua hätä oli Ollilla suuri, missä kännykkä.

Poikien epäonneksi kännykkä kastui kun laineet löivät pidemmälle.

Lopulta se kaivettiin esiin, eikä tietenkään toiminut.

Kiusaaminen jatkui kun kännykkä oli vaihdettu uuteen. Kouluvihkoja piiloteltiin jne.

Ja nämä kaksi ilkeää poikaa kutsuivat itseään Ollin ystäviksi?!?

_______________________________________________________________

Viikon 35 krapusanat ovat: kännykkä, ilkeä, haudata

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa. Laita linkki sinne kommentteihin kun krapusi on valmis.

 

Elokuun aamut

Elokuussa saa aamuisin uimassa nauttia usein usvasta, joka monesti jumittaa paikoillaan aamupäivällä. 

Tänään kävi vain kevyt tuulenvire ja mennessäni uimaan oli aivan harmaa seinä vastassa järvellä. Huutelimme toisten uimareiden kanssa, välillä näkyvyys oli vain metrin tai pari. 

Kuva on otettu lähtiessäni pois ja maisemat ovat jo hiukan tulleet usvan takaa esiin.

Luonto järjestää kauniita aamuja

Valkoiset talot - SusuPetal

VALKOISET TALOT

Yhdenpäivänromaani vuokra-alueen grillijuhlista.

Valkoiset talot kertoo taloista ja erityisesti niiden asukkaista. Neliön muodossa olevat talot muodostavat sisäpihan. Neliön keskellä on puilla lämmitettävä tiilinen grilli, kolme puista penkkiä ja puinen pöytä.  

Pihalla pidetään grillijuhlat. Mukaan tulee vanhuksia, lapsia, teinejä ja maahanmuuttajia. Sieltä löytyy venäläissyntyinen Irina kuin myös somali Muhammed. Jotkut asukkaista kurkkivat ikkunoistaan grillijuhlia.

Lukiessani tuli tunne, että olen itse juuri muuttanut sinne ja yritän tutustua naapureihin. Salaa kytätään naapureita. Herttaisia perheidyllejä ei näissä taloissa asu.

SusuPetal osaa mainiosti kuvata erilaisia ihmistyyppejä. Oikein sieluni silmin näin Kertun, Uunon ja monet muut. Huomasin kirjaa lukiessani olevani huolestunut, miten heidän käy. Eläydyin talojen asukkaiden elämään.

Tätä kirjaa suosittelen lämpimästi, lukukokemus oli nautinnollinen. Minunkin lukujumini unohtui hetkeksi kun aloin tutustua valkoisten talojen asukkaisiin.

• Kirjailija 

  • SusuPetal

• Kustantaja 

  • SAGA Egmont

Julkaisupäivä:  E-kirja: 4. lokakuuta 2023

Alkuperäinen: Books on Demand, 2009   212 s.

Pihlajareitti

 Uimarantaan mennessä on kävelytien laidalla runsaasti pihlajia. 

Tänä kesänä ne kukkivat tosi aikaisin, toukokuun helteet sen tekivät. 

Epäilin jo, että ehtivätkö tehdä marjoja kun niin äkkiä kukinta ruskistui ja rapisi.

Nyt on marjat punertaneet jo heinäkuun puolella komeasti. Mutta niin vain kävi, että osa pihlajista on täysin ilman marjoja. 

Osassa on runsaasti, tässä niistä eilen 4.8 kuvatut:

Muistattehan, että elokuussa myöhemmin Krapu kömpii vesistä. Vielä en ole sitä nähnyt. Mutta tiedän, että SusuPetal jo teroittaa kyniään! 

Galleria Art Villa Armas

 Kolmen taiteenharrastajan näyttely Galleria Art Villa Armaassa

Galleria Art Villa Armaassa  Kangasalla on esillä tänä kesänä kolmen kuvataiteilijan Momentum-näyttely, jonka teokset tuovat esiin tekijöidensä vuosien hiomia taitoja ja mieltymyksiä taiteen tekemiseen.

Ikä on tuonut rohkeutta käyttää värejä voimakkaasti ja kokeilla erilaisia tekniikoita.

Taide on muuttunut esittävästä taiteesta abstraktiseen, johon esimerkiksi mehiläisvahoilla tehdyt työt ovat erittäin sopivia.

Leila Lehtosen erikoisuus ovat mehiläisvahavärit. Töiden värimaailma on erittäin voimakasta. 

Mehiläisvahatyö: Leila Lehtonen

Kyse on myös vuosituhansia vanhasta enkaustiikka- tekniikasta, jota eritoten fotovahakuvatöissään esittää Raija Paananen.

Raija Paananen: Amerikkaan

Raili Rannikko  maalaa mieluiten maalaa akryyleilla ja öljyllä.

Raili Rannikon työ

-----------------------------------------------------------------------

Vuosi sitten kesällä 2023 katseltiin Villa Armaassa naivisteja, joista tässä lempityöni: Margit Hakanen: Kylvyssä

Tutustuin noihin gallerian pitäjiin reilu vuosi sitten kun satuimme samaan huoneeseen sairaalassa rouvan kanssa. Nyt saan kutsun aina näyttelyiden avajaisiin. En ollut tietoinen koko galleriasta ennen tätä viikon yhteistä makuuta sairaalavuoteissa. Jotain iloa siitäkin siis seurasi.

Sara Hildénin taidemuseossa

Jean-Michel Othoniel (s. 1964, Saint-Étienne) on Ranskan tunnetuimpia nykytaiteilijoita. Sara Hildénin taidemuseo järjestää kesällä hänen yksityisnäyttelynsä ensimmäistä kertaa Pohjoismaissa.

Othoniel on mieltynyt muodonmuutoksiin ja heijastaviin materiaaleihin – erityisesti puhallettuun lasiin, joka on ollut hänen taiteensa tunnusomainen materiaali 1990-luvun alusta lähtien.

Eniten pidin noista lasitiilin näköisistä sinisistä esineistä. Myös kaikki helminauhat olivat kauniita.

Mukana on myös Othonielin Valko-punainen helminauha (2010), joka on kaksi metriä korkea Muranon lasista valmistettu veistos Sara Hildénin Säätiön kokoelmasta. 

Aurinko loisti ikkunoista ja lasityöt kimalsivat näyttelyssä kulkiessa. Oli hieno kokemus, olen aina pitänyt lasitöistä ja noita erivärisiä oli suorastaan tuijotettava jonkun aikaa, niin kauniita olivat.

Sinisiin laattoihin teki mieli mennä uimaan!

Jos Tampereen seudulla liikutte, suosittelen, näyttely on auki 15.9.2024 asti.

Tauko on ohi

Kaikenlaisia jumeja on elämänmuutosten myötä kertynyt. 

On ollut lukujumi, ja se on vieläkin, tosin enää hidasteena. 

Sitten tämä akryylimaalaus-jumi. Maalausta harrastin monta vuotta ja tykkäsin kovasti. Piirtää en osaa, en sitten yhtään, vaan tuo sana abstrakti pelasti minut. Työni ovat abstraktisia :) Mutta reilut kolme vuotta sitten se jumittui. Yhtään ei tuntunut siltä, että maalaaminen huvittaisi tässä uudessa kodissa. Edellisessä oli oma ateljeekin.

Ensin raahasin maalaustelineen häkkivarastosta tänne kotiin ylös,  huoneen nurkkaan, inspiraatiota odottamaan. Asetin yhden taulun siihen syötiksi. Ei auttanut. 

Sitten pakkasin kaikki akryylimaalit, siveltimet ja palettiveitset muovilaatikoihin, kannoin ylös  ja asetin telineen juurelle. Reilun puoli vuotta ainakin olivat nämä tarvikkeet reittini varrella kulkiessani eteiseen.

Johan tehosi. Eilen asetin itselleni maalauspisteen ja päässä pyörinyt idea pääsi kankaalle. 

Tänään inspiraatio jatkui, sopivasti ulkona on satanut lähes koko päivän.

Tässä yhden työn synty:

Sinisestä kaikki lähtee

Märkänä sivulta

Järven sinistä kultaa

Koko 15 x 15 cm, korkeus 38 mm. Puolikarkea maalauskangas, 100% puuvillaa

Järvi ja sininen antoivat lopullisen sysäyksen maalauksen jatkamiseen.  Hyvältä tuntuu.

Aamun rauha

 Reitti uimarannalle kulkee parkkipaikalta puiston halki lehmusten ja pihlajien reunustamaa kävelytietä:

Siellä ranta jo näkyy

Perillä

Tänään aamulla läksin kotoa seitsemän jälkeen ja ajelin viiden minuutin matkan parkkipaikalle. Lyhythän se matka on, reipas kilometri, mutta säästän selkääni, jotta jaksan olla vedessä juoksemassa pitempään. Takaisin kävely olisi muuten jo liikaa. Vedessä selkäkin rentoutuu ja koko kroppa.

Tänään oli aivan erityinen rauha ja muita uimareita oli pari ja lisää vakioporukkaa  tuli kun järvessä olin. Kevyt tuuli kuljetti ja vesi oli sopivaa, +18 C. 

Juttuseuraa oli ja järvessä tuli viivyttyä kohtalaisen kauan. Oli hauskaa kun jokainen uimaan tullut huuteli ensin "huomenta" ja heti perään "hyvää juhannusta".

Avoimet puutarhat 16.6.2024

 Tänä vuonna avoimien puutarhojen päivä olikin jo kesäkuun puolella ja sehän sopi hyvin. Monet kasvit olivat olivat toukokuun paahteessa aikaansa edellä. Mutta kaunista katsottavaa riitti kyllä.

Perinteiseen tapaan kiersimme ystäväni kanssa tänä vuonna, mutta vain yhden puutarhan. Muissa esillä olevissa olimme jo aiempina kesinä käyneet.

Tässä maistiaisia puutarhasta:

Veden solinaa

Suihkulähde

Erilaisia hauskoja kylttejä oli puutarhuri tehnyt

Puutarha sijaitsee peltojen laidassa ja voin kuvitella miten kauniisti pellon eri värit kesästä syksyyn korostavat puutarhaa sen taustana. Vaikka järvimaisema on minun sielunmaisemani, niin kyllä pellotkin ovat juhlavan näköisiä, erilaisine viljoineen.

Perinteeseen kuuluu myös leivoskahvit kierroksen jälkeen, tänä vuonna haimme leivokset ja kahvit keitti ystäväni uudehkossa kodissaan, jossa on asunut vasta kolme kuukautta.

Mieli lepää kaikissa kauniissa kukissa ja puissa. Oli hieno päivä.

Mietteitä ranskalaisen parvekkeen ääreltä, osa 2

Nyt olen aamu-uinnilla käynyt jo lähes kuukauden ja välillä täytyy oikein pysähtyä miettimään, että miten tuo kalenteri näyttää vasta alkavaa kesäkuuta. 

Kaikki luonnossa on edistynyt pikavauhtia. Kevät jäi näillä leveyksillä kokonaan pois, talven lumipyryjen jälkeen pullahti yhtäkkiä kesä.

Parissa päivässä tapahtui koivujen hiirenkorvien muuttuminen heleän vihreiksi oikeiksi lehdiksi. Nyt on jo jonkun aikaa ollut syvä vihreys koivuissa. Jarruttakaa nyt vähän! 

Yksi esimerkki on pihlajan kukinta. Yhtenä aamuna, taisi olla 29. toukokuuta, kävelin pihlajakujaa järvelle parkkipaikalta kuten aina. Jotain erilaista kuitenkin oli: kaikki pihlajat olivat täynnä kukkia.

Nämä pihlajat on kuvattu 29.5.2024

Sitten tuli kesäkuun ensimmäinen päivä, viime lauantai. Kaikki pihlajien kukat olivat ruskeita. Kuivuus ja lämpimät päivät tekivät kukinnasta lopun. Mitenkähän marjojen käy.

Tuli mieleen myös entisen kodin lukuisat omenapuut. Ehtivätköhän pölyttäjät tehdä työnsä? Taisi mennä ylitöiksi ainakin. No, ne kaikki 15 puuta eivät enää ole minun huolenani. 

Jos minulta olisi kysytty 25 vuotta sitten, että pidänkö lupiineista, olisin vastannut pitäväni, ne olivat harvinaisia. Nykyisin on toisin. Se on vieraslaji ja joutaisi pois. Lupiini on levinnyt aivan mahdottomasti ja vie tilaa kauniilta perinteisiltä luonnonkukilta. 

Lupiinit ovat päättäneet myös "ilahduttaa" minua. Katsoessani ulos, ranskalaisen parvekkeen ovesta, näen melkoisen lupiininiityn. Apua! Pari vuotta sitten kun muutin tähän, ei näkynyt ainuttakaan. Niin salakavalasti ne leviävät lintujen ja tuulen mukana, mokomat. 

Eiliselle oli luvattu melkoisesti ukkoskuuroja ja vettä. Ympäri Pirkanmaata oli tullutkin. Tälle seudulle ei pisaraakaan, vaikka niin odotin virkistävää vesisadetta. Epäoikeudenmukaista!

Tänään huomasi koululaisten aloittaneen lomansa. Uimassa oli jo ennen yhdeksää veteen hyppiviä pikkupoikia, joita lempeästi opastin mistä saa hypätä ja mistä ei. Kohteliaita poikia, kiittivät neuvoista! 

Kaukajärven vesi on täältä itäpäästä jo +22 C, aivan liian lämmintä meidän aamu-uimareiden mielestä. Minkäs teet.

Vuosi sitten näin: Mietteitä ranskalaisen parvekkeen ääreltä, osa 1